tulistuminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tulistuminen (38)
- teonnimi verbistä tulistua
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tulistuminen | tulistumiset |
genetiivi | tulistumisen | tulistumisten tulistumisien |
partitiivi | tulistumista | tulistumisia |
akkusatiivi | tulistuminen; tulistumisen |
tulistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tulistumisessa | tulistumisissa |
elatiivi | tulistumisesta | tulistumisista |
illatiivi | tulistumiseen | tulistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tulistumisella | tulistumisilla |
ablatiivi | tulistumiselta | tulistumisilta |
allatiivi | tulistumiselle | tulistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tulistumisena (tulistumisna) |
tulistumisina |
translatiivi | tulistumiseksi | tulistumisiksi |
abessiivi | tulistumisetta | tulistumisitta |
instruktiivi | – | tulistumisin |
komitatiivi | – | tulistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tulistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tulistumis- |