Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunku (1-G)

  1. tilanne, jossa monia ihmisiä ahtautuu tai on ahtautunut yhteen paikkaan (myös kuvaannollisesti)
    Joka paikassa oli hirveä tunku.
    Alalle on hirveä tunku.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uŋku/
  • tavutus: tun‧ku

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa