tunnuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tuntua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnuttava tunnuttavat
genetiivi tunnuttavan tunnuttavien
(tunnuttavain)
partitiivi tunnuttavaa tunnuttavia
akkusatiivi tunnuttava; tunnuttavan tunnuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnuttavassa tunnuttavissa
elatiivi tunnuttavasta tunnuttavista
illatiivi tunnuttavaan tunnuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnuttavalla tunnuttavilla
ablatiivi tunnuttavalta tunnuttavilta
allatiivi tunnuttavalle tunnuttaville
muut sijamuodot
essiivi tunnuttavana tunnuttavina
translatiivi tunnuttavaksi tunnuttaviksi
abessiivi tunnuttavatta tunnuttavitta
instruktiivi tunnuttavin
komitatiivi tunnuttavine

tunnuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnuttava tunnuttavat
genetiivi tunnuttavan tunnuttavien
(tunnuttavain)
partitiivi tunnuttavaa tunnuttavia
akkusatiivi tunnuttava; tunnuttavan tunnuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnuttavassa tunnuttavissa
elatiivi tunnuttavasta tunnuttavista
illatiivi tunnuttavaan tunnuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnuttavalla tunnuttavilla
ablatiivi tunnuttavalta tunnuttavilta
allatiivi tunnuttavalle tunnuttaville
muut sijamuodot
essiivi tunnuttavana tunnuttavina
translatiivi tunnuttavaksi tunnuttaviksi
abessiivi tunnuttavatta tunnuttavitta
instruktiivi tunnuttavin
komitatiivi tunnuttavine