tuntuminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tuntuminen (38)
- teonnimi verbistä tuntua
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuntuminen | tuntumiset |
genetiivi | tuntumisen | tuntumisten tuntumisien |
partitiivi | tuntumista | tuntumisia |
akkusatiivi | tuntuminen; tuntumisen |
tuntumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuntumisessa | tuntumisissa |
elatiivi | tuntumisesta | tuntumisista |
illatiivi | tuntumiseen | tuntumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuntumisella | tuntumisilla |
ablatiivi | tuntumiselta | tuntumisilta |
allatiivi | tuntumiselle | tuntumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuntumisena (tuntumisna) |
tuntumisina |
translatiivi | tuntumiseksi | tuntumisiksi |
abessiivi | tuntumisetta | tuntumisitta |
instruktiivi | – | tuntumisin |
komitatiivi | – | tuntumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuntumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuntumis- |