turhautunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä turhautua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turhautunut turhautuneet
genetiivi turhautuneen turhautuneiden
turhautuneitten
partitiivi turhautunutta turhautuneita
akkusatiivi turhautunut; turhautuneen turhautuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi turhautuneessa turhautuneissa
elatiivi turhautuneesta turhautuneista
illatiivi turhautuneeseen turhautuneisiin
turhautuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turhautuneella turhautuneilla
ablatiivi turhautuneelta turhautuneilta
allatiivi turhautuneelle turhautuneille
muut sijamuodot
essiivi turhautuneena turhautuneina
translatiivi turhautuneeksi turhautuneiksi
abessiivi turhautuneetta turhautuneitta
instruktiivi turhautunein
komitatiivi turhautuneine