tuta

Suomi

Substantiivi

tuta

1. (puhekieltä) tuotantotalous (oppiaineena)
2. (murteellinen) isoisä

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ut̪ɑ/
• tavutus: tu‧ta

Aiheesta muualla

• tuta Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

tuta f. (monikko tute[luo])

1. haalarit

Ruotsi

Verbi

tuta (1)

1. töötätä

Aiheesta muualla

• tuta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• tuta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Yläsorbi

Pronomini

tuta

1. (taivutusmuoto) nominatiivin feminiinin yksikkö sanasta tutón