tutkin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tutkia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tutkia

Substantiivi

muokkaa

tutkin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta tutka