Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuttava (10)[1]

  1. usein tavattu henkilö, joka kanssa tunteminen on molemminpuolista ja yleensä kestänyt ainakin jonkin aikaa
    Tuttavia tervehditään usein epämuodollisesti.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ut̪ːɑʋɑ/
  • tavutus: tut‧ta‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuttava tuttavat
genetiivi tuttavan tuttavien
(tuttavain)
partitiivi tuttavaa tuttavia
akkusatiivi tuttava;
tuttavan
tuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuttavassa tuttavissa
elatiivi tuttavasta tuttavista
illatiivi tuttavaan tuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuttavalla tuttavilla
ablatiivi tuttavalta tuttavilta
allatiivi tuttavalle tuttaville
muut sijamuodot
essiivi tuttavana tuttavina
translatiivi tuttavaksi tuttaviksi
abessiivi tuttavatta tuttavitta
instruktiivi tuttavin
komitatiivi tuttavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuttava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kauppatuttava, liiketuttava, miestuttava, naistuttava, perhetuttava, tuttavankauppa, tuttavaperhe, tuttavapiiri

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuttava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10