Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuubi (5)

  1. putkimainen pakkaus, josta sisältö saadaan ulos puristamalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uːbi/, [ˈt̪ʷuːbi]
  • tavutus: tuu‧bi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuubi tuubit
genetiivi tuubin tuubien
(tuubein)
partitiivi tuubia tuubeja
akkusatiivi tuubi;
tuubin
tuubit
sisäpaikallissijat
inessiivi tuubissa tuubeissa
elatiivi tuubista tuubeista
illatiivi tuubiin tuubeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuubilla tuubeilla
ablatiivi tuubilta tuubeilta
allatiivi tuubille tuubeille
muut sijamuodot
essiivi tuubina tuubeina
translatiivi tuubiksi tuubeiksi
abessiivi tuubitta tuubeitta
instruktiivi tuubein
komitatiivi tuubeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuubi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hammastahnatuubi, tuubiväri, voidetuubi

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuubi Kielitoimiston sanakirjassa