tuumiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuumiminen (38)
- teonnimi verbistä tuumia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuumiminen | tuumimiset |
| genetiivi | tuumimisen | tuumimisten tuumimisien |
| partitiivi | tuumimista | tuumimisia |
| akkusatiivi | tuumiminen; tuumimisen |
tuumimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuumimisessa | tuumimisissa |
| elatiivi | tuumimisesta | tuumimisista |
| illatiivi | tuumimiseen | tuumimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuumimisella | tuumimisilla |
| ablatiivi | tuumimiselta | tuumimisilta |
| allatiivi | tuumimiselle | tuumimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuumimisena (tuumimisna) |
tuumimisina |
| translatiivi | tuumimiseksi | tuumimisiksi |
| abessiivi | tuumimisetta | tuumimisitta |
| instruktiivi | – | tuumimisin |
| komitatiivi | – | tuumimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuumimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuumimis- | |