työntänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä työntää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi työntänyt työntäneet
genetiivi työntäneen työntäneiden
työntäneitten
partitiivi työntänyttä työntäneitä
akkusatiivi työntänyt; työntäneen työntäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi työntäneessä työntäneissä
elatiivi työntäneestä työntäneistä
illatiivi työntäneeseen työntäneisiin
työntäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi työntäneellä työntäneillä
ablatiivi työntäneeltä työntäneiltä
allatiivi työntäneelle työntäneille
muut sijamuodot
essiivi työntäneenä työntäneinä
translatiivi työntäneeksi työntäneiksi
abessiivi työntäneettä työntäneittä
instruktiivi työntänein
komitatiivi työntäneine