Wikipedia
Katso artikkeli Typpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Typpi.
Alkuaineet
hiili typpi happi
C N O

Substantiivi

muokkaa

typpi (7-B)

  1. epämetalleihin kuuluva alkuaine. Typen kemiallinen merkki on N.
    Typpi esiintyy luonnossa yleisinä yhdisteinä (nitraatit, nitriitit) ja kaksiatomisten molekyylien (N2) muodostamana kaasuna, jota on paljon ilmassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ypːi/
  • tavutus: typ‧pi

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Sana on muodostettu verbin typehtyä ’tukehtua’ pohjalta. Taustalla on typen ominaisuus tukahduttaa tuli tai tukehdutta ihminen. Samanlainen ajatus on myös esim. ruotsin sanassa kväve (< kväva) ja saksan sanassa Stickstoff (< (er)sticken) sekä ranskan azote ja muut kreikan ἀ- (a-) ’ei’ + ζωή (zōḗ) ’elämä’ -johdannaiset. Typpi-sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • typpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • typpi Tieteen termipankissa

Islanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

typpi n.

  1. siitin

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)