Substantiivi

muokkaa

tytöttely (2)

  1. se, että tytöttelee; tytötteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yt̪øt̪ˌt̪ely/
  • tavutus: ty‧töt‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tytöttely tytöttelyt
genetiivi tytöttelyn tytöttelyjen
tytöttelyiden
tytöttelyitten
partitiivi tytöttelyä tytöttelyitä
tytöttelyjä
akkusatiivi tytöttely;
tytöttelyn
tytöttelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi tytöttelyssä tytöttelyissä
elatiivi tytöttelystä tytöttelyistä
illatiivi tytöttelyyn tytöttelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tytöttelyllä tytöttelyillä
ablatiivi tytöttelyltä tytöttelyiltä
allatiivi tytöttelylle tytöttelyille
muut sijamuodot
essiivi tytöttelynä tytöttelyinä
translatiivi tytöttelyksi tytöttelyiksi
abessiivi tytöttelyttä tytöttelyittä
instruktiivi tytöttelyin
komitatiivi tytöttelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tytöttely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi tytötellä + johdin -y

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa