uhitteleva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
uhitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhitella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhitteleva | uhittelevat |
| genetiivi | uhittelevan | uhittelevien (uhittelevain) |
| partitiivi | uhittelevaa | uhittelevia |
| akkusatiivi | uhitteleva; uhittelevan | uhittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhittelevassa | uhittelevissa |
| elatiivi | uhittelevasta | uhittelevista |
| illatiivi | uhittelevaan | uhitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhittelevalla | uhittelevilla |
| ablatiivi | uhittelevalta | uhittelevilta |
| allatiivi | uhittelevalle | uhitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhittelevana | uhittelevina |
| translatiivi | uhittelevaksi | uhitteleviksi |
| abessiivi | uhittelevatta | uhittelevitta |
| instruktiivi | – | uhittelevin |
| komitatiivi | – | uhittelevine |