uhkasakko

Suomi

Substantiivi

uhkasakko (1-A)

1. (oikeustiede) pakkokeino jolla tuomioistuin tai hallintoviranomainen maksuvelvoitteen uhalla määrää jonkun tekemään tai jättämään tekemättä jotain

   Ilman laillista estettä pois jäänyt syytetty voidaan tietyin edellytyksin tuomita asetettuun uhkasakkoon ja asettaa uusi korkeampi uhkasakko.

   Työsuojeluviranomainen on tuominnut mikkeliläiselle rakennusalan yritykselle 2 000 euron uhkasakon maksettavaksi työtodistuksen antamisen laiminlyönnistä. (avi.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈuhkɑˌsɑkːo/
• tavutus: uh‧ka‧sak‧ko

Etymologia

• yhdyssana sanoista uhka ja sakko

Käännökset

1. pakkokeino jolla tuomioistuin tai hallintoviranomainen maksuvelvoitteen uhalla määrää jonkun tekemään tai jättämään tekemättä jotain

italia: penale f.

Aiheesta muualla

• uhkasakko Kielitoimiston sanakirjassa
• uhkasakko Tieteen termipankissa