Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uhrautuvuus (40)

  1. se, että on uhrautuva

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhrautuvuus uhrautuvuudet
genetiivi uhrautuvuuden uhrautuvuuksien
partitiivi uhrautuvuutta uhrautuvuuksia
akkusatiivi uhrautuvuus;
uhrautuvuuden
uhrautuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi uhrautuvuudessa uhrautuvuuksissa
elatiivi uhrautuvuudesta uhrautuvuuksista
illatiivi uhrautuvuuteen uhrautuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhrautuvuudella uhrautuvuuksilla
ablatiivi uhrautuvuudelta uhrautuvuuksilta
allatiivi uhrautuvuudelle uhrautuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi uhrautuvuutena uhrautuvuuksina
translatiivi uhrautuvuudeksi uhrautuvuuksiksi
abessiivi uhrautuvuudetta uhrautuvuuksitta
instruktiivi uhrautuvuuksin
komitatiivi uhrautuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uhrautuvuude-
vahva vartalo uhrautuvuute-
konsonantti-
vartalo
uhrautuvuut-

Etymologia muokkaa

sanan uhrautuva vartalosta uhrautuv- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa