Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

uinua (52) (taivutus[luo])

  1. nukkua (yleensä kevyesti)
  2. (kuvaannollisesti) olla piilossa
    uinuva kapina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯nuɑˣ/
  • tavutus: ui‧nu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • uinua Kielitoimiston sanakirjassa