uistin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈui̯st̪in/
- tavutus: uis‧tin
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uistin | uistimet |
genetiivi | uistimen | uistimien uistinten |
partitiivi | uistinta | uistimia |
akkusatiivi | uistin; uistimen |
uistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uistimessa | uistimissa |
elatiivi | uistimesta | uistimista |
illatiivi | uistimeen | uistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uistimella | uistimilla |
ablatiivi | uistimelta | uistimilta |
allatiivi | uistimelle | uistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uistimena (uistinna) |
uistimina |
translatiivi | uistimeksi | uistimiksi |
abessiivi | uistimetta | uistimitta |
instruktiivi | – | uistimin |
komitatiivi | – | uistimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uistime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uistin- |
Käännökset muokkaa
1. varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
heittouistin, lippauistin, lusikkauistin, ruohikkouistin, täkyuistin, uistinvita
Aiheesta muualla muokkaa
- uistin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33