Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uistin (33)[1]

  1. varsinkin petokalojen pyynnissä käytettävä pitkähkön siiman päähän kiinnitettävä viehe

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯st̪in/
  • tavutus: uis‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uistin uistimet
genetiivi uistimen uistimien
uistinten
partitiivi uistinta uistimia
akkusatiivi uistin;
uistimen
uistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi uistimessa uistimissa
elatiivi uistimesta uistimista
illatiivi uistimeen uistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uistimella uistimilla
ablatiivi uistimelta uistimilta
allatiivi uistimelle uistimille
muut sijamuodot
essiivi uistimena
(uistinna)
uistimina
translatiivi uistimeksi uistimiksi
abessiivi uistimetta uistimitta
instruktiivi uistimin
komitatiivi uistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uistin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

heittouistin, lippauistin, lusikkauistin, ruohikkouistin, täkyuistin, uistinvita

Aiheesta muualla muokkaa

  • uistin Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33