uitto
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla, usein varppaamalla runkojen kelluessa vedessä irrallaan puomin ympäröimänä tai yhteen kytkettyinä nippuina
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈui̯t̪ːo/
- tavutus: uit‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uitto | uitot |
genetiivi | uiton | uittojen |
partitiivi | uittoa | uittoja |
akkusatiivi | uitto; uiton |
uitot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uitossa | uitoissa |
elatiivi | uitosta | uitoista |
illatiivi | uittoon | uittoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uitolla | uitoilla |
ablatiivi | uitolta | uitoilta |
allatiivi | uitolle | uitoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uittona | uittoina |
translatiivi | uitoksi | uitoiksi |
abessiivi | uitotta | uitoitta |
instruktiivi | – | uitoin |
komitatiivi | – | uittoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | uito- | |
vahva vartalo | uitto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaavouitto, irtouitto, jokiuitto, kiintouitto, nippu-uitto, tukinuitto, uittohaka, uittohukka, uittohäviö, uittojätkä, uittokanava, uittokeksi, uittokouru, uittolenkki, uittomerkki, uittomies, uittopato, uittopuomi, uittopuro, uittopuu, uittopäällikkö, uittoruuhi, uittoränni, uittosalko, uittotavara, uittoteitse, uittotyö, uittotyömaa, uittotyömies, uittoväylä, uittoyhdistys
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C