SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

uitto (1-C)[1]

  1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla, usein varppaamalla runkojen kelluessa vedessä irrallaan puomin ympäröimänä tai yhteen kytkettyinä nippuina

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uitto uitot
genetiivi uiton uittojen
partitiivi uittoa uittoja
akkusatiivi uitto;
uiton
uitot
sisäpaikallissijat
inessiivi uitossa uitoissa
elatiivi uitosta uitoista
illatiivi uittoon uittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uitolla uitoilla
ablatiivi uitolta uitoilta
allatiivi uitolle uitoille
muut sijamuodot
essiivi uittona uittoina
translatiivi uitoksi uitoiksi
abessiivi uitotta uitoitta
instruktiivi uitoin
komitatiivi uittoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

avouitto, irtouitto, jokiuitto, kiintouitto, nippu-uitto, tukinuitto, uittohaka, uittohukka, uittohäviö, uittojätkä, uittokanava, uittokeksi, uittokouru, uittomerkki, uittomies, uittopato, uittopuomi, uittopuro, uittopuu, uittopäällikkö, uittoruuhi, uittoränni, uittotavara, uittoteitse, uittotyö, uittotyömaa, uittotyömies, uittoväylä, uittoyhdistys

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • uitto Kielitoimiston sanakirjassa
  • uitto Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C