ujo
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ujo (1) (komparatiivi ujompi, superlatiivi ujoin) (taivutus[luo])
- sellainen, josta on kiusallista tulla huomion kohteeksi, jonka on vaikeata esiintyä luontevasti, muiden seurassa helposti hämilleen joutuva ja itsensä vaivaantuneeksi tunteva
- Hän on niin ujo, ettei juuri avaa suutaan puhuakseen.
- Nuorena olin niin ujo, että välttelin toisten seuraa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈujo/
- tavutus: u‧jo
Käännökset muokkaa
1. varautunut, hermostunut ja arka muiden seurassa, muiden pelkäävä tai välttelevä
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ujo Kielitoimiston sanakirjassa
Esperanto muokkaa
Substantiivi muokkaa
ujo (yks. akk. ujon; mon. ujoj, mon. akk. ujojn)