ujo
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaujo (1) (komparatiivi ujompi, superlatiivi ujoin) (taivutus[luo])
- sellainen, josta on kiusallista tulla huomion kohteeksi, jonka on vaikeata esiintyä luontevasti, muiden seurassa helposti hämilleen joutuva ja itsensä vaivaantuneeksi tunteva
- Hän on niin ujo, ettei juuri avaa suutaan puhuakseen.
- Nuorena olin niin ujo, että välttelin toisten seuraa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈujo/
- tavutus: u‧jo
Käännökset
muokkaa1. varautunut, hermostunut ja arka muiden seurassa, muita pelkäävä tai välttelevä