ulkonäkö

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ulkonäkö

  1. se minkä näköinen joku tai jokin on tai miltä se näyttää varsinkin ulkopuolisten mielestä, ulkomuoto, julkiasu
    Ei pidä antaa ulkonäön hämätä.
    Miellyttävä ulkonäkö ei takaa sitä, että henkilö olisi luotettava.
    Tunnen hänet ainoastaan ulkonäöltä. (kasvojen perusteella)
  2. ilmiasu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈulkoˌnækø/
  • tavutus: ul‧ko‧nä‧kö

EtymologiaMuokkaa

Carl Niclas Keckmanin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.