Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uloste (48) (monikko ulosteet)

  1. peräsuolesta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈulost̪eˣ/
  • tavutus: u‧los‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloste ulosteet
genetiivi ulosteen ulosteiden
ulosteitten
partitiivi ulostetta ulosteita
akkusatiivi uloste;
ulosteen
ulosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulosteessa ulosteissa
elatiivi ulosteesta ulosteista
illatiivi ulosteeseen ulosteisiin
ulosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulosteella ulosteilla
ablatiivi ulosteelta ulosteilta
allatiivi ulosteelle ulosteille
muut sijamuodot
essiivi ulosteena ulosteina
translatiivi ulosteeksi ulosteiksi
abessiivi ulosteetta ulosteitta
instruktiivi ulostein
komitatiivi ulosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ulostet-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ulostaa (ulost- + -e)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ulostenäyte

Aiheesta muualla muokkaa

  • uloste Kielitoimiston sanakirjassa
  • uloste Tieteen termipankissa