Wikipedia
Katso artikkeli Uloste Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

uloste (48) (monikko ulosteet)

  1. peräsuolesta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈulost̪eˣ/
  • tavutus: u‧los‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloste ulosteet
genetiivi ulosteen ulosteiden
ulosteitten
partitiivi ulostetta ulosteita
akkusatiivi uloste;
ulosteen
ulosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulosteessa ulosteissa
elatiivi ulosteesta ulosteista
illatiivi ulosteeseen ulosteisiin
ulosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulosteella ulosteilla
ablatiivi ulosteelta ulosteilta
allatiivi ulosteelle ulosteille
muut sijamuodot
essiivi ulosteena ulosteina
translatiivi ulosteeksi ulosteiksi
abessiivi ulosteetta ulosteitta
instruktiivi ulostein
komitatiivi ulosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ulostet-

Etymologia

muokkaa

verbi ulostaa + johdin -e

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ulostenäyte

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uloste Kielitoimiston sanakirjassa
  • uloste Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 53, 917, 3223 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa