SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

uloste (48) (monikko ulosteet)

  1. peräsuolesta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈulost̪eˣ/
  • tavutus: u‧los‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloste ulosteet
genetiivi ulosteen ulosteiden
ulosteitten
partitiivi ulostetta ulosteita
akkusatiivi uloste;
ulosteen
ulosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulosteessa ulosteissa
elatiivi ulosteesta ulosteista
illatiivi ulosteeseen ulosteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulosteella ulosteilla
ablatiivi ulosteelta ulosteilta
allatiivi ulosteelle ulosteille
muut sijamuodot
essiivi ulosteena ulosteina
translatiivi ulosteeksi ulosteiksi
abessiivi ulosteetta ulosteitta
instruktiivi ulostein
komitatiivi ulosteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta ulostaa (ulost- + -e)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

ulostenäyte

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • uloste Kielitoimiston sanakirjassa
  • uloste Tieteen termipankissa