uloste
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauloste (48) (monikko ulosteet)
- peräsuolesta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈulost̪eˣ/
- tavutus: u‧los‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uloste | ulosteet |
genetiivi | ulosteen | ulosteiden ulosteitten |
partitiivi | ulostetta | ulosteita |
akkusatiivi | uloste; ulosteen |
ulosteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ulosteessa | ulosteissa |
elatiivi | ulosteesta | ulosteista |
illatiivi | ulosteeseen | ulosteisiin ulosteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ulosteella | ulosteilla |
ablatiivi | ulosteelta | ulosteilta |
allatiivi | ulosteelle | ulosteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ulosteena | ulosteina |
translatiivi | ulosteeksi | ulosteiksi |
abessiivi | ulosteetta | ulosteitta |
instruktiivi | – | ulostein |
komitatiivi | – | ulosteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ulostee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ulostet- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. peräaukosta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä ja kuona-aineita
|
| |
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
|