umgäben

Katso myös: umgaben

Saksa

Verbi

umgäben

1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gäben um)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gäben um)

Verbi

umgäben

1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)