umgäbet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gäbet um)

umgäbet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)