umgibst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umgeben (’antaa päältään’) (sivulauseessa; päälauseessa gibst um)

umgibst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umgeben (’ympäröidä’)