umging

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umgehen (’olla tekemisissä’) (sivulauseessa; päälauseessa ging um)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umgehen (’olla tekemisissä’) (sivulauseessa; päälauseessa ging um)

umging

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umgehen (’kiertää, ohittaa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umgehen (’kiertää, ohittaa’)