Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

umreiße

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umreißen (’repiä alas’) (sivulauseessa; päälauseessa reiße um)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umreißen (’repiä alas’) (sivulauseessa; päälauseessa reiße um)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umreißen (’repiä alas’) (sivulauseessa; päälauseessa reiße um)

Verbi muokkaa

umreiße

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)