umrissest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umreißen (’repiä alas’) (sivulauseessa; päälauseessa rissest um)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umreißen (’repiä alas’) (sivulauseessa; päälauseessa rissest um)

umrissest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umreißen (’tehdä katsaus jostakin’)