umstellest

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)

umstellest

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellest um)