umstellet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)

umstellet

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellet um)