umstellst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)

umstellst

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellst um)