umstellt

Saksa

Verbi

umstellt

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
4. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä umstellen (’piirittää’)

Verbi

umstellt

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellt um)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellt um)