umstelltet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)

umstelltet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stelltet um)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stelltet um)