urkupiste

Suomi

Substantiivi

urkupiste

1. (musiikki) tyypillisesti alimmassa äänessä esiintyvä pitkä sävel, joka soi siitä riippumattomien sointuja muodostavien äänien taustalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈurkuˌpist̪eˣ/
• tavutus: ur‧ku‧pis‧te

Etymologia

• käännöslaina, yhdyssana osista urut (yksikkö) ja piste

Käännökset

1. sointukulun taustalla soiva riippumaton sävel

englanti: pedal point

saksa: Orgelpunkt m.

Liittyvät sanat

• hajasävel
• borduna

Lähteet

• Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.