uskaltautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauskaltautuminen (38)
- teonnimi verbistä uskaltautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uskaltautuminen | uskaltautumiset |
genetiivi | uskaltautumisen | uskaltautumisten uskaltautumisien |
partitiivi | uskaltautumista | uskaltautumisia |
akkusatiivi | uskaltautuminen; uskaltautumisen |
uskaltautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uskaltautumisessa | uskaltautumisissa |
elatiivi | uskaltautumisesta | uskaltautumisista |
illatiivi | uskaltautumiseen | uskaltautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uskaltautumisella | uskaltautumisilla |
ablatiivi | uskaltautumiselta | uskaltautumisilta |
allatiivi | uskaltautumiselle | uskaltautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uskaltautumisena (uskaltautumisna) |
uskaltautumisina |
translatiivi | uskaltautumiseksi | uskaltautumisiksi |
abessiivi | uskaltautumisetta | uskaltautumisitta |
instruktiivi | – | uskaltautumisin |
komitatiivi | – | uskaltautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uskaltautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uskaltautumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi uskaltautua + johdin -minen