uudistaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauudistaja (10)
- henkilö, joka uudistaa jotakin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuːdisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: uu‧dis‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uudistaja | uudistajat |
genetiivi | uudistajan | uudistajien (uudistajain) |
partitiivi | uudistajaa | uudistajia |
akkusatiivi | uudistaja; uudistajan |
uudistajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uudistajassa | uudistajissa |
elatiivi | uudistajasta | uudistajista |
illatiivi | uudistajaan | uudistajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uudistajalla | uudistajilla |
ablatiivi | uudistajalta | uudistajilta |
allatiivi | uudistajalle | uudistajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uudistajana | uudistajina |
translatiivi | uudistajaksi | uudistajiksi |
abessiivi | uudistajatta | uudistajitta |
instruktiivi | – | uudistajin |
komitatiivi | – | uudistajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uudistaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka uudistaa jotakin
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- uudistaja Kielitoimiston sanakirjassa