uutisoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauutisoiminen (38)
- teonnimi verbistä uutisoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uutisoiminen | uutisoimiset |
genetiivi | uutisoimisen | uutisoimisten uutisoimisien |
partitiivi | uutisoimista | uutisoimisia |
akkusatiivi | uutisoiminen; uutisoimisen |
uutisoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uutisoimisessa | uutisoimisissa |
elatiivi | uutisoimisesta | uutisoimisista |
illatiivi | uutisoimiseen | uutisoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uutisoimisella | uutisoimisilla |
ablatiivi | uutisoimiselta | uutisoimisilta |
allatiivi | uutisoimiselle | uutisoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uutisoimisena (uutisoimisna) |
uutisoimisina |
translatiivi | uutisoimiseksi | uutisoimisiksi |
abessiivi | uutisoimisetta | uutisoimisitta |
instruktiivi | – | uutisoimisin |
komitatiivi | – | uutisoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uutisoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
uutisoimis- |