vääristyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavääristyminen (38)
- teonnimi verbistä vääristyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vääristyminen | vääristymiset |
genetiivi | vääristymisen | vääristymisten vääristymisien |
partitiivi | vääristymistä | vääristymisiä |
akkusatiivi | vääristyminen; vääristymisen |
vääristymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vääristymisessä | vääristymisissä |
elatiivi | vääristymisestä | vääristymisistä |
illatiivi | vääristymiseen | vääristymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vääristymisellä | vääristymisillä |
ablatiivi | vääristymiseltä | vääristymisiltä |
allatiivi | vääristymiselle | vääristymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vääristymisenä (vääristymisnä) |
vääristymisinä |
translatiivi | vääristymiseksi | vääristymisiksi |
abessiivi | vääristymisettä | vääristymisittä |
instruktiivi | – | vääristymisin |
komitatiivi | – | vääristymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vääristymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vääristymis- |