väistyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväistyminen (38)
- teonnimi verbistä väistyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väistyminen | väistymiset |
| genetiivi | väistymisen | väistymisten väistymisien |
| partitiivi | väistymistä | väistymisiä |
| akkusatiivi | väistyminen; väistymisen |
väistymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väistymisessä | väistymisissä |
| elatiivi | väistymisestä | väistymisistä |
| illatiivi | väistymiseen | väistymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väistymisellä | väistymisillä |
| ablatiivi | väistymiseltä | väistymisiltä |
| allatiivi | väistymiselle | väistymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väistymisenä (väistymisnä) |
väistymisinä |
| translatiivi | väistymiseksi | väistymisiksi |
| abessiivi | väistymisettä | väistymisittä |
| instruktiivi | – | väistymisin |
| komitatiivi | – | väistymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väistymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väistymis- | |