välike

Suomi

Substantiivi

välike (48-A)

välissä oleva osa

Ääntäminen

IPA: /ˈʋælikeˣ/
tavutus: vä‧li‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	välike	välikkeet
genetiivi	välikkeen	välikkeiden välikkeitten
partitiivi	välikettä	välikkeitä
akkusatiivi	välike; välikkeen	välikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	välikkeessä	välikkeissä
elatiivi	välikkeestä	välikkeistä
illatiivi	välikkeeseen	välikkeisiin välikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	välikkeellä	välikkeillä
ablatiivi	välikkeeltä	välikkeiltä
allatiivi	välikkeelle	välikkeille
muut sijamuodot
essiivi	välikkeenä	välikkeinä
translatiivi	välikkeeksi	välikkeiksi
abessiivi	välikkeettä	välikkeittä
instruktiivi	–	välikkein
komitatiivi	–	välikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	välikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	väliket-

Etymologia

väli + -ke

Käännökset

1. välissä oleva osa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

kirjake

Vieruskäsitteet

pääte

Aiheesta muualla

välike Kielitoimiston sanakirjassa