vält

Katso myös: valt

Ruotsi

Substantiivi

vält yl. (2) (yks. määr. välten [luo], mon. epämäär. vältar [luo], mon. määr. vältarna [luo])

1. jyrä

Verbi

vält

1. (taivutusmuoto) supiini, imperatiivi ja perfektipartisiippi verbistä välta