SuomiMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

vaan

  1. (rinnastuskonjunktio) ilmaisee vastakohtaisuutta tai edellä kerrotusta poikkeavaa
    Matkanteko ei silti nopeutunut vaan päinvastoin hidastui.
    Sovintoon ei päästy, vaan tilanne kärjistyi entisestään.
    En minä vaan hän.
  2. (murteellinen) kerrottua rajoittava sana; mutta
    Mene käväisemään siellä, vaan älä jää sinne kovin pitkäksi aikaa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑːn/
  • tavutus: vaan

AdverbiMuokkaa

vaan

  1. (puhekieltä) vain
    Me käveltiin vaan vähän matkaa.

HuomautuksetMuokkaa

  • Kahta kokonaista päälausetta erottaessaan vaan-sanan edelle tulee aina pilkku.
  • Kun vaan-sanalla alkava jakso ei ole kokonainen päälause, pilkkua ei tarvitse mutta voi laittaa.

EtymologiaMuokkaa

Sanan alkuperästä on useita vaihtoehtoisia selityksiä ja se liittyy läheisesti vain-sanaan. Kummankin sanan merkityksen kehitys on lähtenyt adverbista, joka on merkinnyt ’ainoastaan’. Lauseen en syö vaan juon merkitys on siten ollut jotakin sellaista kuin ’en syö, ainoastaan juon’, josta ’en syö, sen sijaan juon’.[1]

Yhden teorian mukaan sana olisi yksikön instruktiivi vaka-sanasta.[2]

Toisen selityksen mukaan se on yksikön instruktiivi vaja-sanasta, jolloin samoissa yhteyksissä esiintyvä vain-sana olisi mahdollista tulkita saman sanan monikon instruktiiviksi.[2]

Kolmannen selityksen mukaan sana on vaiva-sanan epäsäännöllinen ja lyhentynyt instruktiivi.[2]

Neljännen vaihtoehdon mukaan sana on keskiaikainen germaaninen laina, esim. keskialasaksan wan ’vain, ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki’.[2]

Mahdollista on myös, että sanassa yhdistyy useita eri alkuperää olevia muotoja.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
  • (kerrottua rajoittava sana, yleiskieltä) mutta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vaan Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 61
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.