Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaativuus (40)

  1. se, että on vaativa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑːt̪iʋuːs/
  • tavutus: vaa‧ti‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaativuus vaativuudet
genetiivi vaativuuden vaativuuksien
partitiivi vaativuutta vaativuuksia
akkusatiivi vaativuus;
vaativuuden
vaativuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vaativuudessa vaativuuksissa
elatiivi vaativuudesta vaativuuksista
illatiivi vaativuuteen vaativuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaativuudella vaativuuksilla
ablatiivi vaativuudelta vaativuuksilta
allatiivi vaativuudelle vaativuuksille
muut sijamuodot
essiivi vaativuutena vaativuuksina
translatiivi vaativuudeksi vaativuuksiksi
abessiivi vaativuudetta vaativuuksitta
instruktiivi vaativuuksin
komitatiivi vaativuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaativuude-
vahva vartalo vaativuute-
konsonantti-
vartalo
vaativuut-

Etymologia muokkaa

sanan vaativa vartalosta vaativ- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa