vaillinki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑi̯lːiŋki/
- tavutus: vail‧lin‧ki
Etymologia muokkaa
- johdos sanasta vailla
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaillinki | vaillingit |
genetiivi | vaillingin | vaillinkien (vaillinkein) |
partitiivi | vaillinkia | vaillinkeja |
akkusatiivi | vaillinki; vaillingin |
vaillingit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaillingissa | vaillingeissa |
elatiivi | vaillingista | vaillingeista |
illatiivi | vaillinkiin | vaillinkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaillingilla | vaillingeilla |
ablatiivi | vaillingilta | vaillingeilta |
allatiivi | vaillingille | vaillingeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaillinkina | vaillinkeina |
translatiivi | vaillingiksi | vaillingeiksi |
abessiivi | vaillingitta | vaillingeitta |
instruktiivi | – | vaillingein |
komitatiivi | – | vaillinkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vaillingi- | |
vahva vartalo | vaillinki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. vaje
Ks. vaje |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vaillinki Kielitoimiston sanakirjassa