vainu
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vainu (1)
- petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
- (kuvaannollisesti) intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä, aavistus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑi̯nu/
- tavutus: vai‧nu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vainu | vainut |
| genetiivi | vainun | vainujen |
| partitiivi | vainua | vainuja |
| akkusatiivi | vainu; vainun |
vainut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainussa | vainuissa |
| elatiivi | vainusta | vainuista |
| illatiivi | vainuun | vainuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainulla | vainuilla |
| ablatiivi | vainulta | vainuilta |
| allatiivi | vainulle | vainuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainuna | vainuina |
| translatiivi | vainuksi | vainuiksi |
| abessiivi | vainutta | vainuitta |
| instruktiivi | – | vainuin |
| komitatiivi | – | vainuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vainu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
slaavilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.