vaisto
Katso myös: Väistö, väistö |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vaisto (1)
- (biologia, psykologia) eliön sisäänrakennettu taipumus lajille ominaiseen käyttäytymiseen
- Vaistoihin perustuva käyttäytyminen ilmenee eliön ympäristöstä ja kokemuksista riippumatta.
- tunne, aavistus, intuitio
- Tein päätöksen vaistoni varassa.
- Vaistoni sanoi, ettei kaikki ollut kunnossa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑi̯st̪o/
- tavutus: vais‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaisto | vaistot |
genetiivi | vaiston | vaistojen |
partitiivi | vaistoa | vaistoja |
akkusatiivi | vaisto; vaiston |
vaistot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vaistossa | vaistoissa |
elatiivi | vaistosta | vaistoista |
illatiivi | vaistoon | vaistoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vaistolla | vaistoilla |
ablatiivi | vaistolta | vaistoilta |
allatiivi | vaistolle | vaistoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vaistona | vaistoina |
translatiivi | vaistoksi | vaistoiksi |
abessiivi | vaistotta | vaistoitta |
instruktiivi | – | vaistoin |
komitatiivi | – | vaistoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaisto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: vaistomainen
- verbit: vaistota
Yhdyssanat muokkaa
itsesuojeluvaisto, itsesäilytysvaisto, kauneusvaisto, laumavaisto, liikemiesvaisto, paikallisvaisto, suuntavaisto, vaistoammunta, vaistotoiminta, äidinvaisto
Aiheesta muualla muokkaa
- vaisto Kielitoimiston sanakirjassa