Katso myös: Väistö, väistö
Wikipedia
Katso artikkeli Vaisto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vaisto (1)

  1. (biologia, psykologia) eliön sisäänrakennettu taipumus lajille ominaiseen käyttäytymiseen
    Vaistoihin perustuva käyttäytyminen ilmenee eliön ympäristöstä ja kokemuksista riippumatta.
  2. tunne, aavistus, intuitio
    Tein päätöksen vaistoni varassa.
    Vaistoni sanoi, ettei kaikki ollut kunnossa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯st̪o/
  • tavutus: vais‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaisto vaistot
genetiivi vaiston vaistojen
partitiivi vaistoa vaistoja
akkusatiivi vaisto;
vaiston
vaistot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaistossa vaistoissa
elatiivi vaistosta vaistoista
illatiivi vaistoon vaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaistolla vaistoilla
ablatiivi vaistolta vaistoilta
allatiivi vaistolle vaistoille
muut sijamuodot
essiivi vaistona vaistoina
translatiivi vaistoksi vaistoiksi
abessiivi vaistotta vaistoitta
instruktiivi vaistoin
komitatiivi vaistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

itsesuojeluvaisto, itsesäilytysvaisto, kauneusvaisto, laumavaisto, liikemiesvaisto, paikallisvaisto, suuntavaisto, vaistoammunta, vaistotoiminta, äidinvaisto

Aiheesta muualla muokkaa

  • vaisto Kielitoimiston sanakirjassa