Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Väistö ja väistö
Wikipedia
Katso artikkeli Vaisto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vaisto (1)

  1. (biologia, psykologia) eliön sisäänrakennettu taipumus lajille ominaiseen käyttäytymiseen
    Vaistoihin perustuva käyttäytyminen ilmenee eliön ympäristöstä ja kokemuksista riippumatta.
  2. tunne, aavistus, intuitio
    Tein päätöksen vaistoni varassa.
    Vaistoni sanoi, ettei kaikki ollut kunnossa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑi̯st̪o/
  • tavutus: vais‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaisto vaistot
genetiivi vaiston vaistojen
partitiivi vaistoa vaistoja
akkusatiivi vaisto;
vaiston
vaistot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaistossa vaistoissa
elatiivi vaistosta vaistoista
illatiivi vaistoon vaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaistolla vaistoilla
ablatiivi vaistolta vaistoilta
allatiivi vaistolle vaistoille
muut sijamuodot
essiivi vaistona vaistoina
translatiivi vaistoksi vaistoiksi
abessiivi vaistotta vaistoitta
instruktiivi vaistoin
komitatiivi vaistoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Gustaf Erik Eurénin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

itsesuojeluvaisto, itsesäilytysvaisto, kauneusvaisto, laumavaisto, liikemiesvaisto, paikallisvaisto, suuntavaisto, vaistoammunta, vaistotoiminta, äidinvaisto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vaisto Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.