SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vaiva (9)

  1. rasittava tai hankala asia, joka vaatii erityistä paneutumista; vastus, harmi
    Ei siitä oikeastaan ole mitään vaivaa.
  2. epämiellyttävä fyysinen tuntemus, esim. kipu, sairaus
    Urheilijalle vaivat ovat tavallisia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑiʋɑ/
  • tavutus: vai‧va

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaiva vaivat
genetiivi vaivan vaivojen
(vaivain)
partitiivi vaivaa vaivoja
akkusatiivi vaiva;
vaivan
vaivat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaivassa vaivoissa
elatiivi vaivasta vaivoista
illatiivi vaivaan vaivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaivalla vaivoilla
ablatiivi vaivalta vaivoilta
allatiivi vaivalle vaivoille
muut sijamuodot
essiivi vaivana vaivoina
translatiivi vaivaksi vaivoiksi
abessiivi vaivatta vaivoitta
instruktiivi vaivoin
komitatiivi vaivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jalkavaiva, maanvaiva, mahavaiva, omantunnonvaiva, päänvaiva, selkävaiva, sydänvaiva, tunnonvaiva, vaivannäkö, vaivanpalkka, vatsavaiva

IdiomitMuokkaa

  • nähdä vaivaa - ponnistella jonkin asian eteen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vaiva Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.