vaktel

Norja

Substantiivi

vaktel vakteln, vaktler

1. (lintu) viiriäinen

Ruotsi

Substantiivi

vaktel yl. (2) (yks. määr. vakteln [luo], mon. epämäär. vaktlar [luo], mon. määr. vaktlarna [luo])

1. (eläintiede) viiriäinen

Aiheesta muualla

• vaktel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)