SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vakuus (40)

  1. (oikeustiede) sopimuksen tai lainkohdan perusteella määräytyvä vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettava pantti

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑkuːs/
  • tavutus: va‧kuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakuus vakuudet
genetiivi vakuuden vakuuksien
partitiivi vakuutta vakuuksia
akkusatiivi vakuus;
vakuuden
vakuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vakuudessa vakuuksissa
elatiivi vakuudesta vakuuksista
illatiivi vakuuteen vakuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakuudella vakuuksilla
ablatiivi vakuudelta vakuuksilta
allatiivi vakuudelle vakuuksille
muut sijamuodot
essiivi vakuutena vakuuksina
translatiivi vakuudeksi vakuuksiksi
abessiivi vakuudetta vakuuksitta
instruktiivi vakuuksin
komitatiivi vakuuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

esinevakuus, henkilövakuus, vakuusarvo, vakuuskirja, vakuusmuoto, vakuusrahasto, vakuussitoumus, vakuustodistus

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vakuus Kielitoimiston sanakirjassa