valokeila

Suomi

Valokeila

Substantiivi

valokeila

1. valonheittimen suunnatusta valosta muodostuva kartio
2. (kuvaannollisesti) huomion keskittyminen johonkin

   olla valokeilassa

Etymologia

yhdyssana sanoista valo ja keila

Käännökset

1. valonheittimen suunnatusta valosta muodostuva kartio

kroaatti: svjetlosni snop m., snop svjetla m., snop svjetlosti m.

2. huomion keskittyminen

englanti: spotlight

Aiheesta muualla

• valokeila Kielitoimiston sanakirjassa